Kun kehohoidoista puhutaan, toivoisimme enemmän tutkimusta ja vähemmän mustavalkoisuutta

Vauvavyöhyketerapia ja erilaiset vauvoille suunnatut kehohoidot ovat edelleen viime aikoina herättäneet paljon keskustelua. Kritiikkiäkin tarvitaan, erityisesti silloin kun puhutaan vauvoista. Vauvojen kanssa työskentelyn tulee olla turvallista ja vastuullista, eikä kehohoidoilla koskaan pidä korvata lääketieteellistä hoitoa tai tutkimusta silloin, kun vauvan oireet sitä edellyttävät. 

Mutta samalla häiritsee keskustelun mustavalkoisuus.

Jos jonkin hoitomuodon tutkimusnäyttö on vielä rajallista, se ei tarkoita samaa kuin että olisi osoitettu, ettei hoidolla ole mitään vaikutuksia. Tutkimusnäytön rajallisuus ja näyttö tehottomuudesta ovat kaksi eri asiaa.

Vyöhyketerapiasta lapsilla tehtyä tutkimusta on vielä vähän. Vuonna 2020 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin kuutta satunnaistettua tutkimusta, joissa oli yhteensä 277 vauvaa ja lasta. Kaikissa tutkimuksissa käytettiin jalkavyöhyketerapiaa. Katsaukseen sisältyneissä tutkimuksissa raportoitiin myönteisiä tuloksia esimerkiksi vauvojen kivun, sykkeen, happisaturaation, koliikkioireiden ja vastasyntyneiden vieroitusoireiden osalta.

Oleellinen osa katsauksen johtopäätöstä oli kuitenkin se, että tutkimusten heterogeenisuus, vyöhyketerapian standardoinnin puute ja osan tutkimuksista korkea harhariski tekevät tulosten yleistämisestä vielä liian aikaista. Tutkijat peräänkuuluttivat paremmin suunniteltuja satunnaistettuja ja kaksoissokkoutettuja tutkimuksia.

Toisin sanoen: vyöhyketerapiasta on olemassa tutkimusta ja myös myönteisiä tuloksia, mutta näyttö ei vielä riitä vahvoihin tai yleistäviin hoitoväitteisiin.

Vuonna 2021 julkaistussa satunnaistetussa, placebo-kontrolloidussa tutkimuksessa tutkittiin koliikkivauvoja. Tutkimukseen rekrytoitiin 45 vauvaa ja lopullisessa analyysissä oli 20 vauvaa kummassakin ryhmässä. Vauvat saivat joko jalkavyöhyketerapiaa tai placebo-kosketusta neljä kertaa kahden viikon aikana. Vyöhyketerapiaryhmässä sekä päivittäinen itkuaika että Infant Colic Scale -pisteet olivat intervention jälkeen merkitsevästi pienemmät kuin placebo-ryhmässä.

Tämä on kiinnostava tulos, mutta 40 vauvan tutkimuksesta ei tietenkään voida tehdä automaattisesti johtopäätöstä, että vyöhyketerapia olisi tehokas hoitomuoto vauvojen koliikkiin.

Se kuitenkin osoittaa, miksi aihetta olisi perusteltua tutkia lisää.
Ei sitä, että aiheesta ei olisi lainkaan tutkimusta.

Kun katsetta laajennetaan vyöhyketerapiasta vauvojen kosketukseen ja hierontaan yleisemmin, tutkimusaineistoa löytyy huomattavasti enemmän. Tässä kohtaa on kuitenkin tärkeää olla tarkka: hierontatutkimuksia ei voida käyttää suoraan todisteena vyöhyketerapian tehosta, koska kyseessä on eri interventiot.

Vuonna 2024 julkaistussa alle 5-vuotiaiden lasten hierontahoitoja käsittelevässä laajassa katsauksessa koottiin yhteen 22 systemaattista katsausta ja 81 tutkittua lopputulosta. Katsauksessa havaittiin muun muassa suurempaa painon ja pituuden kasvua sekä vähäisempää levottomuutta joissakin vauvoja koskevissa analyyseissä. Katsauksen tekijät arvioivat osan tuloksista korkean tai kohtalaisen näytön tuloksiksi.

Tässä on kuitenkin yksi erittäin tärkeä yksityiskohta: kyseinen katsaus sulki vyöhyketerapian tutkimukset nimenomaisesti pois. Mukana oli lasten hierontaa, mutta ei refleksologiaa, ihokontaktia, osteopatiaa tai kiropraktiikkaa. Siksi tätä tutkimusta voi käyttää osoittamaan sitä, että vauvojen ja lasten hierontaa on tutkittu ja joistakin vaikutuksista on näyttöä ei osoittamaan vauvavyöhyketerapian tehoa. 

Tämä kuitenkin tukee ajatusta siitä, että itse hoitotilanteella, kosketuksella, rentoutumisella, hoivaavalla vuorovaikutuksella ja huomiolla voi olla mittavia vaikutuksia.

Myös vastasyntyneiden kosketusta käsittelevässä vuonna 2025 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin peräti 72 kokeellista tutkimusta. Mukana olivat esimerkiksi ihokontakti, kenguruhoito, hieronta, Gentle Human Touch ja Yakson. Tutkimuksissa tarkasteltiin vauvojen sykettä, sykevaihtelua, happisaturaatiota, hengitystä, lämpötilaa, kortisolia sekä käyttäytymisen tiloja kuten unta ja itkua. Katsauksen perusteella kosketusinterventiot tukivat erityisesti vastasyntyneiden välitöntä itsesäätelyä, etenkin keskosilla ja vastasyntyneiden kivunhoidon yhteydessä.

Tämä on mielestämme tärkeä näkökulma.

Se ei todista vyöhyketerapian selitysmalleja oikeiksi. Mutta se kertoo meille jotain olennaista siitä, ettei kosketus itsessään ole vauvalle merkityksetön asia.

Vauvavyöhyketerapia ei ole sama asia kuin lääketieteellinen hoito, eikä sitä pidä sellaisena markkinoidakaan. Vastuullisuuteen kuuluu myös se, ettei luvata hoidon esimerkiksi "parantavan refluksia", "poistavan koliikkia" tai "hoitavan sairautta", jos väitteelle ei ole riittävää tutkimusnäyttöä. Mutta kuitenkin vanhempien kertomat positiiviset kokemukset otamme todesta ja se on meille merkityksellistä!

Vauvan kehohoidossa tapahtuu samalla paljon muutakin: rauhallista ja lempeää kosketusta, vauvan viestien tulkintaa ja seuraamista, sylissä olemista, vuorovaikutusta ja vanhemman tukemista, kuuntelemista ja ohjaamista.

Ja juuri tässä keskustelussa pitäisi mielestäni pystyä pitämään kaksi asiaa yhtä aikaa totena:

Vyöhyketerapian tehosta ei tällä hetkellä ole niin vahvaa tutkimusnäyttöä, että voisimme tehdä varmoja hoitoväitteitä.

Samalla ei myöskään ole oikein sanoa, ettei vyöhyketerapiaa olisi tutkittu lainkaan tai että kaikki vauvojen kehohoidot olisi tutkimuksen näkökulmasta merkityksetöntä.

Tieteellinen ajattelu ei tarkoita sitä, että rajallisesti tutkittu asia täytyisi automaattisesti joko hyväksyä todeksi tai tuomita hyödyttömäksi. Se tarkoittaa sitä, että väitteiden "voimakkuuden" täytyy vastata tutkimusnäytön "voimakkuutta".

Itse myös korkeakoulutettuina terveydenhuollon ammattilaisina pidämme tätä erityisen tärkeänä. Kehohoito ei korvaa neuvolaa, lääkäriä, fysioterapiaa, imetyksen asiantuntevaa arviota tai muuta tarvittavaa terveydenhuoltoa. Jos vauvan oireet herättävät huolta, niiden syy pitää aina selvittää asianmukaisesti.

Mutta kaiken avun ei myöskään tarvitse olla sairauden hoitamista. Joskus vauva ja vanhempi tarvitsevat rauhallisen hetken, turvallista kosketusta, kannattelua, keskustelua ja ihmisen, joka pysähtyy heidän äärelleen.

Siinä me näemme vauvavyöhyketerapian paikan: ei lääketieteen kilpailijana eikä ihmehoitona, vaan täydentävänä kehohoitona, jonka tutkimista kannattaa mielestämme jatkaa – etenkin, kun meillä on jo hieman merkkejä siitä, että vyöhyketerapialla on aikansa ja paikkansa! 🤎

Lähteitä mm.

Karatas N, Isler Dalgic A. Effects of reflexology on child health: A systematic review. Complementary Therapies in Medicine. 2020;50:102364.

Karatas N, Isler Dalgic A. Is foot reflexology effective in reducing colic symptoms in infants: A randomized placebo-controlled trial. Complementary Therapies in Medicine. 2021;59:102732.

Chen SC, Lin SL, Wang M, ym. Pediatric massage therapy in infants and children under 5 years: An umbrella review of systematic reviews. Heliyon. 2024;10(16):e35993.

Valori I, Merkel JL, Furlan G, Grossmann T, Fairhurst MT. Touch facilitates newborns' self-regulation: Systematic review of multidimensional arousal outcomes. Neuroscience & Biobehavioral Reviews. 2025;178:106353.